Mies hakee N:n kaupungissa erääseen elokuva-alan vaikutusvaltaisinpaan pestiin. Kutsu työhaastatteluun tulee ja siihen sisältyy ennakkotehtävä. Hänen tulee lukea oheistettu elokuvakäsikirjoitus ja tehdä siitä analyysi tuotannon näkökulmasta. Mies tekee työtä käskettyä.
Haastattelussa on paikalla kaksi johtajaa, arvoisan tahon ylintä kermaa.
Työhaastattelussa miehelle annetaankin rooli näytelmässä: hänen pitää esittää hakemansa toimen haltijaa. Toinen johtajista esittää käsikirjoittajaa ja toinen haastattelija esittää tuottajaa.
Johtaja pistää käsikirjoittajan roolissaan kaiken kesäteatterikokemuksen peliin, viuhtoo käsiään ja huutaa maanisesti naama punaisena syljen ja hien pärskyessä – tulkinnassa on enemmän turkkaa kuin jurkkaa.
– Vuokra on maksamatta! Käsikirjoitukseen on saatava rahaa, että voi elää! Olen taiteilija, jota kukaan ei ole koskaan ymmärtänyt! Tuottaja on jo elättänyt minua koko kesän! RAHAA ON SAATAVA!
Työnhakija yrittää asiallisesti palata käsikirjoitukseen, mutta johtajan intensiivinen karjuminen jatkuu keskeytyksettä. Hän on innoissaan roolistaan. Toinen ”haastattelija” on koko performanssin ajan mykkä ja ilmeetön.
Yhtäkkiä mesoaminen loppuu ja haastattelun ilmoitetaan olevan ohi.
– Voit poistua, mykkänä ollut johtaja mumisee.
– Mitenkäs tämän ennakkotehtävän kanssa, haastateltava kysyy hämmästyneenä, minulla on tässä pyydetyn ennakkotehtävän mukaisesti ranskalaisin viivoin ajatuksia käsikirjoituksen mahdollisuuksista tuotantoon?
– No voithan sä lukea ne ranskalaiset viivat, mutta vain ne, mykkä johtaja toteaa kyllästyneenä.
Vastuuvapauslauseke: Tekstin fiktiivisillä henkilöillä ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa – kuten heillä ei ole todellisuudessakaan.
