Elokuvaohjaaja Saara Saarela pohti Ylen blogissaan kesäkuun loppupuolella, osataanko kotimaista elokuvaa markkinoida.
Kotimaisen teatterielokuvan markkinoinnista Saarela löysi neljä ongelmaa:
- Kotimaisen teatterielokuvan markkinointi on ”lasten kengissä” – siihen ei satsata kun ei ole rahaa. Tai vain harva osaa sitä markkinoida.
- Suomessa ei ole yhtään vain elokuviin keskittynyttä mainostoimistoa tai pr-yhtiötä.
- Elokuvan markkinointi tuntuu olevan aina vähän kuin pakkopullaa, hyväntekeväisyyttä tai halvemmalla tehtyä kuin ”oikea markkinointi”.
On selvää, että markkinointiresurssien puute vaikuttaa kotimaisen elokuvan markkinointiin. Markkinointibudjetit kotimaisella elokuvalla tai indie-elokuvalla ovat valtavan paljon pienemmät kuin Hollywood-studioiden blockbustereilla.
Osaamisen puutetta ei ole. Samat levitysyhtiöiden ammattilaiset kun markkinoivat niin kotimaista kuin ulkomaistakin elokuvaa. Heidän ammattitaitonsa pysyy samana, oli markkinoitavana sitten Harry Potter tai Haarautuvan rakkauden talo (tiedän, että esimerkkielokuvat ovat eri levitysyhtiöiden markkinoimia).
Suomessa ei ole vain elokuviin keskittyneitä markkinointitoimistoja, koska niitä ei juuri tarvita. Meillä tuotetaan niin vähän elokuvia, ettei täysipäiväinen leffamarkkinointi ole käytännössä levitysyhtiöiden ulkopuolella mahdollista tai järkevää. Sen sijaan muutamat tuotantoyhtiöt hoitavat itse markkinoinnin – hyvänä esimerkkinä Solar Films, joka tuntuu onnistuvat millaisen elokuvan markkinoinnissa tahansa.
Kotimaisen elokuvan markkinoinnissa rahan puute näkyy selvimmin teasereissa ja trailereissa. Vähäisen elokuvamäärän vuoksi meille ei ole voinut syntyä ammattimaisia traileritehtaita. Joka ikiselle Hollywoodin studion tuottamalle elokuvalle tehdään lukuisia trailereita ja niistä valitaan sopivat kulloiseenkin tarpeeseen. Kaikkia valmistuneita trailereita ei edes käytetä.
Tällaiseen ylellisyyteen ei Suomessa ole varaa. Jos oikein huonosti käy, elokuvan ohjaaja tekee meillä trailerin ilman minkäänlaista markkinointinäkemystä tai trailerin leikkaustaitoa. Ja jos käy todella huonosti, ohjaajan visio trailerista tai muusta markkinoinnista voi suorastaan haitata elokuvan myymistä yleisölle. Markkinointi kannattaa jättää ammattilaisille.
Kotimaisen elokuvan markkinointi ei todellakaan ole ”pakkopullaa”. Levitysyhtiöt ovat yrityksiä, eikä yrityksillä ole varaa levittää sellaisia elokuvia, joiden ei uskota tuovan vähintään omiaan takaisin, joten myös markkinointiin satsataan kaikki, mitä järkevästi on satsattavissa. Niiden levittäjien määrä, jotka eivät toimi yritysten tavoin on laskettavissa yhden käden etusormella.
Mikäli elokuvan menestyspotentiaali on pieni, on markkinointibudjetinkin oltava maltillinen. Tekijöiden toiveet unelmamarkkinointisatsauksista eivät aina ole samassa linjassa levitysyhtiön usein tylyjen arvioiden kanssa elokuvan menestymismahdollisuuksista. Kuollutta hevosta ei saa henkiin vaikka sitä tekohengittäisi koripallojoukkueellinen isoja miehiä. Mutta jos elokuva lähtee liitoon, menestystä voi vielä kasvattaa lisäämällä panostuksia markkinointiin.
Ilman elokuvasäätiön markkinointi- ja levitystukea kotimaisten teatterielokuvien markkinointibudjetit olisivat todella pieniä. Elokuvasäätiö voi myöntää tukea enintään 50 % kustannuksista, kuitenkin enintään 80 000 euroa. Harvan kotimaisen elokuvan markkinointibudjetti päätyy 160 000 euroon. Valitettavasti markkinointituen päätökset tehdään myöhään, säätiössä kun halutaan katsoa valmis elokuva ennen tukipäätöstä ja lopullinen tukisummakin vahvistetaan vasta tässä vaiheessa. Markkinoinnin aloittaminen ja todellinen budjetointi pitäisi aloittaa jo aikaisemmin.
Saarela kirjoittaa, että ”Elokuvan markkinointi tuntuu kangistuneen yhtä lailla kun elokuvan kielikin, ei ota riskejä, ei voida kokeilla mitään uutta koska ei tiedetä miten se sitten menisi läpi”. Tämä ei voi olla totta! Elokuvan markkinoinnin ammattilaiset saavat – hattu kourassa – kuunnella useissa tapaamisissa elokuvasäätiön markkinoinnin huippuammattilaisilta, millaisia elokuvanjulisteiden tulisi olla ja missä sanomalehdissä ilmoituksia tulisi julkaista ja millä valtakunnallisella tv-kanavalla mainoksia tulisi näyttää.
Eihän tämä voi kangistaa, eihän?
Eihän tämä voi kangistaa, eihän?
