Elokuvateatterin kuolema

Helsingin Sanomat uutisoi Helsingin Bristol-elokuvateatterin lopettamisesta. Kun elokuvateatteri kuolee, se saa enemmän ystäviä kuin eläessään. Tätä todistavat HS.fi-uutiskommentit.

Bristol toimi elokuvateatterina vuokratiloissa. Vuokrasuhde on kaksipuolinen: on vuokranantaja, joka toivoo riittävää vuokratuloa ja on vuokralainen, joka toivoo tarpeisiinsa sopivaa tilaa ja maksukykyynsä suhteutettua vuokraa. Tarpeet eivät ole kohdanneet, koska elokuvateatteri on lopetettu.

Helsingin Sanomien uutiskommenteissa ovat salaliittoteoriat voimissaan. Jotain olisi pitänyt tehdä. Teatteriryrityksen vika.

Finnkino ei lopeta kannattavaa elokuvateatteria ja aivan varmasti se ei myöskään aja alas teatteria huvikseen. Miksi se niin tekisi? Liikeyritykset eivät toimi niin.

Olisin toivonut Bristolin säilyvän, mutta en käytä suruaikaani syyllisten etsimiseen, koska niitä ei ole. Ostan elokuvalipun ja menen Bristoliin elokuviin vielä kun se on mahdollista.

Elokuvateatterit säilyvät hengissä vain jos ihmiset menevät elokuviin. Ei millään muulla tavalla.

Matti Apunen ei ole aina oikeassa

Vuonna 2001 neljän vuoden taloudellinen noususuhdanne on jäähtymässä. Hanke kansallisen elokuvateatteri rakentamisesta joutuu vastatuuleen. 270 miljoonan markan rakennusprojektille on katsottu tontti läheltä uutta Nykytaiteen museota ja arkkitehtikilpailu on julistettu.

Komissaari Erkki Liikanen on vahvin ehdokas Suomen seuraavaksi presidentiksi.

Pertti Pasasen tilalle suomalaisen junttikomiikan ja viihdevisailutehtailun johtavaksi nimeksi on noussut Timo Koivusalo. Suuria kansallisia spektaakkeliaiheita lämmitellään uudelleen: tekeillä ovat elokuvat kansalaissodasta, Sibeliuksesta ja Kekkosen salatusta elämästä.

Vantaan takametsiin ajettu Finnkino on myyty ruotsalaisille. Ensimmäiset anniskeluoikeudet elokuvateatteriin on myönnetty pari vuotta aiemmin Helsingin Bristolille ja Maximille. Finnkino on rakentanut uudet superteatterit Helsinkiin ja Tampereelle. 16 salin ja 32 peepshow-kopin muodostamat suurkompleksi Bio Daddy Helsingin Kaisaniemenkadulla rakennetaan kuitenkin huolimattomasti: vesi nousee saleihin ja keskeyttää Mollbergin Erno Paasilinna elokuvan esitykset.

Elokuvasäätiön kaksi vuotta virassa ollut toimitusjohtaja Klaus Heydemann yrittää rauhoitella keskustelua säätiön lakkauttamisesta kokonaan.

Viimeiset videokaupat kituuttelevat olemassaolonsa rajamailla.

Aki Kaurismäki ilmoittaa Berliinin elokuvajuhlilla lopettavansa elokuvanteon kyllästyneenä siihen, ettei hänen elokuviaan ymmärretä kotimaassa.

Elokuva-arkisto jatkaa kotimaisten elokuvien pelastamisprojektia: kriittisimpien listalla ovat Jörn Donnerin varhaistuotanto ja suomalais-neuvostoliittolainen yhteistyöelokuva Tulitikkuja lainaamassa.

Rakkautta ja anarkiaa -festivaali on kasvanut massatapahtumaksi, etnisten, seksuaalisten ja älyllisten vähemmistöjen yleisfoorumiksi, joka huipentuu liki kymmenen tuhannen koppalakin kulkueeseen läpi Helsingin keskustan. Tampereen lyhytelokuvajuhlat on lopetettu kaupungin vedettyä tukensa festivaalilta, samoin Sodankylän Midnight Sun -festivaali on kuihtunut pois, koska maailmasta ei enää löydy yli 90-vuotiaita ohjaajia, jotka kestäisivät koskimelonnan ja lavatanssien rasitukset.

Elokuvan miehiseen maailmaan kaivataan palavasti nuorta naisohjaajaa. Helsingin Sanomia syytetään siitä, että se tukahduttaa keskustelun ja nostaa esiin vain amerikkalaisia väkivaltaelokuvia. Edellisenä syksynä kankaille tullut uusintaversio Talvisodasta jakaa kansaa kahtia. Elokuva-arkisto esittää sen vastapainona Antti Tuurin ja Pekka Parikan klassikon (1989), joka saa hurmioituneen vastaanoton.

Näin ennusteli vuoden 2001 tilannetta Matti Apunen vuonna 1995 Elävän kuvan vuosikirjassa. Otsikkona oli ”Karvalakki silmillä on paha visioida – Lyhyt kurkistus suomalaisen elokuvan tulevaisuuteen”.

Matti Apunen ei ole aina oikeassa, mutta silti kaipaan elokuvakriitikko Matti Apusta.

Emerituskriitikon mielikuvitus on rajaton

Helsingin Sanomien emerituskriitikko Mikael Fränti kirjoittaa Suomen hauskinta elokuva- ja tv-blogia Kino ja TV. Jos Filmihullun dementia-osasto perustaisi blogin tai edes tietäisi mikä se on, voitaisiin päästä yhtä huvittaviin tuloksiin.

Mielikuvitusta Fäntillä riittää. Mannerheim-elokuvan rahoituksen varmistamiseksi on Fräntin mielikuvituksessa Sanoma-konsernissa askarreltu ovela hämäysoperaatio.

Lehtitiedot kertovat, että Solar-Filmsin valmistelema ja Renny Harlinin ohjaamaksi nimetty Mannerheim-elokuva on maksanut jo 4 miljoonaa euroa. Kuvauksiin ei ole silti vielä päästy. Parin vuoden ajan tuotantoyhtiö on lähettänyt medialle tiedotteita, joissa kuvataan projektin edistymistä ja kerrotaan eri rahoittajien sitoutumisesta. Nyt laarissa pitäisi olla saksalaista rahaa, nyt Hjallis Harkimo on luvannut panostaa euroja elokuvaan. Kysymys lienee silmänkääntötempusta: Sanoma omistaa ison siivun Harkimon Hartwall Areenasta ja elokuvien suomalainen levitys- ja esitysmonopoli Finnkino kuuluu myös Sanomien yritysryppääseen. Harkimon tullessa mukaan, Finnkinon ei tarvitse olla suorasti rahoittamassa projektia, josta kuulemme varmasti väliaikatietoja elokuvasyksyn vauhdittuessa. (Kino ja TV, 6.8.2010).

Fränti, vaikka onkin työskennellyt Sanoma-konserniin kuuluvassa Helsingin Sanomissa, ei ymmärrä mitään konsernien toimintatavoista. Konsernin itsenäiset yksiköt eivät käytä aikaa – ja rahaa – kikkaillakseen kuvitteellista hyötyä konsernin toiselle yksikölle.

Sitä paitsi Finnkinolla ei ole levitysmonopolia, se nyt ainakin Fräntin pitäisi tietää. Kotimaisia elokuvia Finnkino ei levitä käytännössä lainkaan. Mannerheim-elokuvan levittäjä on mitä suurimmalla todennäköisyydellä Nordisk Film, joka omistaa osan Solar Filmsistä.

Mannerheim-elokuvasta tulee Suomessa valtava menestys elokuvateattereissa. Silti Finnkinolla ei varmasti ole mitään halua tai syytä osallistua Mannerheim-elokuvan rahoitukseen, koska rahoitamiseen liittyy etenkin näin isossa tuotannossa myös isoja riskejä. Saati kikkailla kabineteissa.

Fräntillä ei ole pienintäkään hajua siitä, miten yritykset toimivat. Mutta onhan se mukavaa, että eläkeläiskriitikoilla on eläkepäiviä piristäviä harrastuksia. Vilkas mielikuvituskin pitänee pirteänä.