Helsingin Sanomien emerituskriitikko Mikael Fränti kirjoittaa Suomen hauskinta elokuva- ja tv-blogia Kino ja TV. Jos Filmihullun dementia-osasto perustaisi blogin tai edes tietäisi mikä se on, voitaisiin päästä yhtä huvittaviin tuloksiin.
Mielikuvitusta Fäntillä riittää. Mannerheim-elokuvan rahoituksen varmistamiseksi on Fräntin mielikuvituksessa Sanoma-konsernissa askarreltu ovela hämäysoperaatio.
Lehtitiedot kertovat, että Solar-Filmsin valmistelema ja Renny Harlinin ohjaamaksi nimetty Mannerheim-elokuva on maksanut jo 4 miljoonaa euroa. Kuvauksiin ei ole silti vielä päästy. Parin vuoden ajan tuotantoyhtiö on lähettänyt medialle tiedotteita, joissa kuvataan projektin edistymistä ja kerrotaan eri rahoittajien sitoutumisesta. Nyt laarissa pitäisi olla saksalaista rahaa, nyt Hjallis Harkimo on luvannut panostaa euroja elokuvaan. Kysymys lienee silmänkääntötempusta: Sanoma omistaa ison siivun Harkimon Hartwall Areenasta ja elokuvien suomalainen levitys- ja esitysmonopoli Finnkino kuuluu myös Sanomien yritysryppääseen. Harkimon tullessa mukaan, Finnkinon ei tarvitse olla suorasti rahoittamassa projektia, josta kuulemme varmasti väliaikatietoja elokuvasyksyn vauhdittuessa. (Kino ja TV, 6.8.2010).
Fränti, vaikka onkin työskennellyt Sanoma-konserniin kuuluvassa Helsingin Sanomissa, ei ymmärrä mitään konsernien toimintatavoista. Konsernin itsenäiset yksiköt eivät käytä aikaa – ja rahaa – kikkaillakseen kuvitteellista hyötyä konsernin toiselle yksikölle.
Sitä paitsi Finnkinolla ei ole levitysmonopolia, se nyt ainakin Fräntin pitäisi tietää. Kotimaisia elokuvia Finnkino ei levitä käytännössä lainkaan. Mannerheim-elokuvan levittäjä on mitä suurimmalla todennäköisyydellä Nordisk Film, joka omistaa osan Solar Filmsistä.
Mannerheim-elokuvasta tulee Suomessa valtava menestys elokuvateattereissa. Silti Finnkinolla ei varmasti ole mitään halua tai syytä osallistua Mannerheim-elokuvan rahoitukseen, koska rahoitamiseen liittyy etenkin näin isossa tuotannossa myös isoja riskejä. Saati kikkailla kabineteissa.
Fräntillä ei ole pienintäkään hajua siitä, miten yritykset toimivat. Mutta onhan se mukavaa, että eläkeläiskriitikoilla on eläkepäiviä piristäviä harrastuksia. Vilkas mielikuvituskin pitänee pirteänä.
