Elokuvasäätiön toimitusjohtajan paikka haussa

http://ses.fi/fi/ajankohtaista_asia.asp?id=3504

Suomalainen elokuva menestyy, kotimainen yleisö on kiinnostunut siitä ja alan voimavarat ovat viime vuosina vahvistuneet. Samalla elokuva-ala on murroksessa. Ennen kaikkea elokuvan jakelun uudet muodot ja sen kansainvälistyminen tuovat koko alalle uusia haasteita ja mahdollisuuksia.

Suomen elokuvasäätiö tukee ja kehittää kotimaista elokuvatuotantoa ja elokuvien levittämistä ja esittämistä sekä muuta elokuvakulttuuria. Elokuvasäätiö on itsenäinen säätiö, joka kuuluu opetus- ja kulttuuriministeriön kulttuuripolitiikan toimialan ohjaukseen. Varansa säätiö saa veikkausvoittovaroista. Nykyisen toimitusjohtajan toimikauden päättyessä 31.7.2011 haemme:

TOIMITUSJOHTAJAA

Toimitusjohtajan tehtävänä on johtaa ja kehittää Suomen elokuvasäätiön toimintaa sekä vahvistaa suomalaisen elokuvan kotimaista ja kansainvälistä asemaa.

Edellytämme:

• Elokuva- ja audiovisuaalisen alan tuntemusta
• Näkemystä ja strategista ajattelua suomalaisen elokuva-alan kehittämiseksi
• Käytännössä osoitettua johtamistaitoa
• Hallinnon prosessien hallitsemista
• Molempien kotimaisten kielten ja englannin kielen hyvää kirjallista ja suullista taitoa, muu kielitaito katsotaan eduksi
• Tehtävän hoitamisen kannalta sopivaa koulutusta
• Hyviä sosiaalisia taitoja

Toimitusjohtajan toimikausi on enintään viisi vuotta kerrallaan. Toimitusjohtaja raportoi elokuvasäätiön hallitukselle.

Kirjalliset hakemukset ansioluetteloineen ja palkkatoivomuksineen pyydetään 30.4.2011 mennessä osoitteeseen:
Suomen elokuvasäätiö/ Hallitus, Kanavakatu 12, 00160 Helsinki. Kuoreen merkintä TJ.

Lisätietoja:

hallituksen puheenjohtaja Georg Dolivo
p. 050 360 3994

hallintojohtaja Niina Otva
p, (09) 6220 3028
****
http://www.hs.fi/politiikka/artikkeli/Liki+50+istuvaa+kansanedustajaa+putosi+eduskunnasta/1135265476281

Ei ehdi bloggaamaankaan

Elokuva-ala on pysähtynyt. Kaikki aika menee spekuloidessa elokuvasäätiön tulevaa puheenjohtajaa ja toimitusjohtajan jatkoa.

Eräänlainen työhaastattelu – fiktiota totta kai

Mies hakee N:n kaupungissa erääseen elokuva-alan vaikutusvaltaisinpaan pestiin. Kutsu työhaastatteluun tulee ja siihen sisältyy ennakkotehtävä. Hänen tulee lukea oheistettu elokuvakäsikirjoitus ja tehdä siitä analyysi tuotannon näkökulmasta. Mies tekee työtä käskettyä.

Haastattelussa on paikalla kaksi johtajaa, arvoisan tahon ylintä kermaa.

Työhaastattelussa miehelle annetaankin rooli näytelmässä: hänen pitää esittää hakemansa toimen haltijaa. Toinen johtajista esittää käsikirjoittajaa ja toinen haastattelija esittää tuottajaa.

Johtaja pistää käsikirjoittajan roolissaan kaiken kesäteatterikokemuksen peliin, viuhtoo käsiään ja huutaa maanisesti naama punaisena syljen ja hien pärskyessä – tulkinnassa on enemmän turkkaa kuin jurkkaa.

– Vuokra on maksamatta! Käsikirjoitukseen on saatava rahaa, että voi elää! Olen taiteilija, jota kukaan ei ole koskaan ymmärtänyt! Tuottaja on jo elättänyt minua koko kesän! RAHAA ON SAATAVA!

Työnhakija yrittää asiallisesti palata käsikirjoitukseen, mutta johtajan intensiivinen karjuminen jatkuu keskeytyksettä. Hän on innoissaan roolistaan. Toinen ”haastattelija” on koko performanssin ajan mykkä ja ilmeetön.

Yhtäkkiä mesoaminen loppuu ja haastattelun ilmoitetaan olevan ohi.

– Voit poistua, mykkänä ollut johtaja mumisee.

– Mitenkäs tämän ennakkotehtävän kanssa, haastateltava kysyy hämmästyneenä, minulla on tässä pyydetyn ennakkotehtävän mukaisesti ranskalaisin viivoin ajatuksia käsikirjoituksen mahdollisuuksista tuotantoon?

– No voithan sä lukea ne ranskalaiset viivat, mutta vain ne, mykkä johtaja toteaa kyllästyneenä.

Vastuuvapauslauseke: Tekstin fiktiivisillä henkilöillä ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa – kuten heillä ei ole todellisuudessakaan.

— Uutinen 9.8.2010

— Uutinen 27.8.2010

Rosvot kiinni!

Yle uutisoi, että ”tunnettuja elokuvatuottajia Pekka ja Pamela Mandartia vastaan on nostettu syyte törkeästä velallisen epärehellisyydestä.”

Periaatteessa kaikki ovat syyttömiä, kunnes tuomioistuin syyllisiksi toteaa, muuta jos Mandartit ovat syyllisiä, niin on elokuva-alan kannalta hyvä, että he jäivät kiikkiin.

Sellaiset tuotantoyhtiöt, jotka epäreiluilla – ts. laittomilla – kilpailukeinoilla vääristävät kilpailua alalla, on saatava kuriin. Elokuvan puolella suhareita ei onneksi enää juuri ole, tv:n puolella elokuvatyöntekijöiden mukaan erilaista vesseliä tuntuu riittävän.

Elokuvatyöntekijät nurisevat äänekkäästi tuottajien toiminnasta erottelematta elokuva- ja tv-tuottajia, mutta tosiasia on, että elokuvapuolella ollaan hyvin siististi. Elokuvasäätiön käytäntöjäkin on muutettu Mandartien ajoista. Raportointivaatimukset ovat tiukat.

Tv-yhtiöitä taas ei kiinnosta pätkääkään, mitä heidän ostamiensa ohjelmien tuotannoissa tapahtuu: ne ostavat ohjelmia ja pääasia on, että tilattu tavara tulee.

Jos työntekijöillä on valitettavaa, niin yhteyttä ammattiliittoon ja oikeusprosessi käyntiin. Niin työelämässä toimitaan.

Rosvot kiinni! (Veikkovennamolaista värinää ääneen.)

Matti Apunen ei ole aina oikeassa

Vuonna 2001 neljän vuoden taloudellinen noususuhdanne on jäähtymässä. Hanke kansallisen elokuvateatteri rakentamisesta joutuu vastatuuleen. 270 miljoonan markan rakennusprojektille on katsottu tontti läheltä uutta Nykytaiteen museota ja arkkitehtikilpailu on julistettu.

Komissaari Erkki Liikanen on vahvin ehdokas Suomen seuraavaksi presidentiksi.

Pertti Pasasen tilalle suomalaisen junttikomiikan ja viihdevisailutehtailun johtavaksi nimeksi on noussut Timo Koivusalo. Suuria kansallisia spektaakkeliaiheita lämmitellään uudelleen: tekeillä ovat elokuvat kansalaissodasta, Sibeliuksesta ja Kekkosen salatusta elämästä.

Vantaan takametsiin ajettu Finnkino on myyty ruotsalaisille. Ensimmäiset anniskeluoikeudet elokuvateatteriin on myönnetty pari vuotta aiemmin Helsingin Bristolille ja Maximille. Finnkino on rakentanut uudet superteatterit Helsinkiin ja Tampereelle. 16 salin ja 32 peepshow-kopin muodostamat suurkompleksi Bio Daddy Helsingin Kaisaniemenkadulla rakennetaan kuitenkin huolimattomasti: vesi nousee saleihin ja keskeyttää Mollbergin Erno Paasilinna elokuvan esitykset.

Elokuvasäätiön kaksi vuotta virassa ollut toimitusjohtaja Klaus Heydemann yrittää rauhoitella keskustelua säätiön lakkauttamisesta kokonaan.

Viimeiset videokaupat kituuttelevat olemassaolonsa rajamailla.

Aki Kaurismäki ilmoittaa Berliinin elokuvajuhlilla lopettavansa elokuvanteon kyllästyneenä siihen, ettei hänen elokuviaan ymmärretä kotimaassa.

Elokuva-arkisto jatkaa kotimaisten elokuvien pelastamisprojektia: kriittisimpien listalla ovat Jörn Donnerin varhaistuotanto ja suomalais-neuvostoliittolainen yhteistyöelokuva Tulitikkuja lainaamassa.

Rakkautta ja anarkiaa -festivaali on kasvanut massatapahtumaksi, etnisten, seksuaalisten ja älyllisten vähemmistöjen yleisfoorumiksi, joka huipentuu liki kymmenen tuhannen koppalakin kulkueeseen läpi Helsingin keskustan. Tampereen lyhytelokuvajuhlat on lopetettu kaupungin vedettyä tukensa festivaalilta, samoin Sodankylän Midnight Sun -festivaali on kuihtunut pois, koska maailmasta ei enää löydy yli 90-vuotiaita ohjaajia, jotka kestäisivät koskimelonnan ja lavatanssien rasitukset.

Elokuvan miehiseen maailmaan kaivataan palavasti nuorta naisohjaajaa. Helsingin Sanomia syytetään siitä, että se tukahduttaa keskustelun ja nostaa esiin vain amerikkalaisia väkivaltaelokuvia. Edellisenä syksynä kankaille tullut uusintaversio Talvisodasta jakaa kansaa kahtia. Elokuva-arkisto esittää sen vastapainona Antti Tuurin ja Pekka Parikan klassikon (1989), joka saa hurmioituneen vastaanoton.

Näin ennusteli vuoden 2001 tilannetta Matti Apunen vuonna 1995 Elävän kuvan vuosikirjassa. Otsikkona oli ”Karvalakki silmillä on paha visioida – Lyhyt kurkistus suomalaisen elokuvan tulevaisuuteen”.

Matti Apunen ei ole aina oikeassa, mutta silti kaipaan elokuvakriitikko Matti Apusta.

Kotimaisen elokuvan markkinoinnista

Elokuvaohjaaja Saara Saarela pohti Ylen blogissaan kesäkuun loppupuolella, osataanko kotimaista elokuvaa markkinoida.

Kotimaisen teatterielokuvan markkinoinnista Saarela löysi neljä ongelmaa:

• Kotimaisen teatterielokuvan markkinointi on ”lasten kengissä” – siihen ei satsata kun ei ole rahaa. Tai vain harva osaa sitä markkinoida. 
• Suomessa ei ole yhtään vain elokuviin keskittynyttä mainostoimistoa tai pr-yhtiötä. 
• Elokuvan markkinointi tuntuu olevan aina vähän kuin pakkopullaa, hyväntekeväisyyttä tai halvemmalla tehtyä kuin ”oikea markkinointi”.
• Elokuvan markkinointi tuntuu kangistuneen yhtä lailla kun elokuvan kielikin, ei ota riskejä, ei voida kokeilla mitään uutta koska ei tiedetä miten se sitten menisi läpi.

On selvää, että markkinointiresurssien puute vaikuttaa kotimaisen elokuvan markkinointiin. Markkinointibudjetit kotimaisella elokuvalla tai indie-elokuvalla ovat valtavan paljon pienemmät kuin Hollywood-studioiden blockbustereilla.

Osaamisen puutetta ei ole. Samat levitysyhtiöiden ammattilaiset kun markkinoivat niin kotimaista kuin ulkomaistakin elokuvaa. Heidän ammattitaitonsa pysyy samana, oli markkinoitavana sitten Harry Potter tai Haarautuvan rakkauden talo (tiedän, että esimerkkielokuvat ovat eri levitysyhtiöiden markkinoimia).

Suomessa ei ole vain elokuviin keskittyneitä markkinointitoimistoja, koska niitä ei juuri tarvita. Meillä tuotetaan niin vähän elokuvia, ettei täysipäiväinen leffamarkkinointi ole käytännössä levitysyhtiöiden ulkopuolella mahdollista tai järkevää. Sen sijaan muutamat tuotantoyhtiöt hoitavat itse markkinoinnin – hyvänä esimerkkinä Solar Films, joka tuntuu onnistuvat millaisen elokuvan markkinoinnissa tahansa.

Kotimaisen elokuvan markkinoinnissa rahan puute näkyy selvimmin teasereissa ja  trailereissa. Vähäisen elokuvamäärän vuoksi meille ei ole voinut syntyä ammattimaisia traileritehtaita. Joka ikiselle Hollywoodin studion tuottamalle elokuvalle tehdään lukuisia trailereita ja niistä valitaan sopivat kulloiseenkin tarpeeseen. Kaikkia valmistuneita trailereita ei edes käytetä.

Tällaiseen ylellisyyteen ei Suomessa ole varaa. Jos oikein huonosti käy, elokuvan ohjaaja tekee meillä trailerin ilman minkäänlaista markkinointinäkemystä tai trailerin leikkaustaitoa. Ja jos käy todella huonosti, ohjaajan visio trailerista tai muusta markkinoinnista voi suorastaan haitata elokuvan myymistä yleisölle. Markkinointi kannattaa jättää ammattilaisille.

Kotimaisen elokuvan markkinointi ei todellakaan ole ”pakkopullaa”. Levitysyhtiöt ovat yrityksiä, eikä yrityksillä ole varaa levittää sellaisia elokuvia, joiden ei uskota tuovan vähintään omiaan takaisin, joten myös markkinointiin satsataan kaikki, mitä järkevästi on satsattavissa. Niiden levittäjien määrä, jotka eivät toimi yritysten tavoin on laskettavissa yhden käden etusormella.

Mikäli elokuvan menestyspotentiaali on pieni, on markkinointibudjetinkin oltava maltillinen. Tekijöiden toiveet unelmamarkkinointisatsauksista eivät aina ole samassa linjassa levitysyhtiön usein tylyjen arvioiden kanssa elokuvan menestymismahdollisuuksista. Kuollutta hevosta ei saa henkiin vaikka sitä tekohengittäisi koripallojoukkueellinen isoja miehiä. Mutta jos elokuva lähtee liitoon, menestystä voi vielä kasvattaa lisäämällä panostuksia markkinointiin.

Ilman elokuvasäätiön markkinointi- ja levitystukea kotimaisten teatterielokuvien markkinointibudjetit olisivat todella pieniä. Elokuvasäätiö voi myöntää tukea enintään 50 % kustannuksista, kuitenkin enintään 80 000 euroa. Harvan kotimaisen elokuvan markkinointibudjetti päätyy 160 000 euroon. Valitettavasti markkinointituen päätökset tehdään myöhään, säätiössä kun halutaan katsoa valmis elokuva ennen tukipäätöstä ja lopullinen tukisummakin vahvistetaan vasta tässä vaiheessa. Markkinoinnin aloittaminen ja todellinen budjetointi pitäisi aloittaa jo aikaisemmin.

Saarela kirjoittaa, että ”Elokuvan markkinointi tuntuu kangistuneen yhtä lailla kun elokuvan kielikin, ei ota riskejä, ei voida kokeilla mitään uutta koska ei tiedetä miten se sitten menisi läpi”. Tämä ei voi olla totta! Elokuvan markkinoinnin ammattilaiset saavat – hattu kourassa – kuunnella useissa tapaamisissa elokuvasäätiön markkinoinnin huippuammattilaisilta, millaisia elokuvanjulisteiden tulisi olla ja missä sanomalehdissä ilmoituksia tulisi julkaista ja millä valtakunnallisella tv-kanavalla mainoksia tulisi näyttää.

Eihän tämä voi kangistaa, eihän?