Dokumentit ovat vanhanaikaisia, nurkkakuntaisia ja täysin turhia?

Dokumentaristi Virpi Suutari vastasi Helsingin Sanomien kysymykseen ”Suuntaako Lauri Kivisen Yle yhtiön voimavaroja oikeisiin kohteisiin?” näin:

Osittain kyllä, mutta laittaisin harkintaan kokonaisen kanavan lakkauttamisen, jos se on keino pelastaa Ylen arvokkain ydin: TV2:n ohjelmisto on enimmäkseen vanhanaikaista, nurkkakuntaista ja täysin turhaa.

Ei kai hän dokumenttielokuvaa tarkoittanut?

Elokuvateatterin kuolema

Helsingin Sanomat uutisoi Helsingin Bristol-elokuvateatterin lopettamisesta. Kun elokuvateatteri kuolee, se saa enemmän ystäviä kuin eläessään. Tätä todistavat HS.fi-uutiskommentit.

Bristol toimi elokuvateatterina vuokratiloissa. Vuokrasuhde on kaksipuolinen: on vuokranantaja, joka toivoo riittävää vuokratuloa ja on vuokralainen, joka toivoo tarpeisiinsa sopivaa tilaa ja maksukykyynsä suhteutettua vuokraa. Tarpeet eivät ole kohdanneet, koska elokuvateatteri on lopetettu.

Helsingin Sanomien uutiskommenteissa ovat salaliittoteoriat voimissaan. Jotain olisi pitänyt tehdä. Teatteriryrityksen vika.

Finnkino ei lopeta kannattavaa elokuvateatteria ja aivan varmasti se ei myöskään aja alas teatteria huvikseen. Miksi se niin tekisi? Liikeyritykset eivät toimi niin.

Olisin toivonut Bristolin säilyvän, mutta en käytä suruaikaani syyllisten etsimiseen, koska niitä ei ole. Ostan elokuvalipun ja menen Bristoliin elokuviin vielä kun se on mahdollista.

Elokuvateatterit säilyvät hengissä vain jos ihmiset menevät elokuviin. Ei millään muulla tavalla.

Suomalainen elokuvakeskustelu Helsingin Sanomien tapaan

Helsingin Sanomien HS-raadilta kysyttiin, onko suomalainen fiktioelokuva tarpeeksi korkeatasoista menestyäkseen maailmalla. Raatilaisten pohdinnoista julkaistiin (24.9.2010) Jyrki Räikän kirjoittama puolen sivun juttu, jossa toimittaja totesi, että "Suomalaisen fiktioelokuvan tasosta on keskusteltu sen jälkeen, kun dokumentti Miesten vuoro nostettiin fiktioelokuvien ohi Suomen ehdokkaaksi Oscar-kisaan."

Pari päivää aikaisemmin, kun Miesten vuoro oli valittu ehdokkaaksi intoutui Veli-Pekka Lehtonen (21.9.2010) HS:n Näkökulma-kolumnissa* kirjoittamaan, että nyt fiktio saa kyytiä:

Suomalaiset fiktioelokuvan tekijät saivat märän rätin toistamiseen naamalleen viime viikolla, kun alan ammattilaisten raati valitsi dokumenttielokuvan edustamaan Suomea Oscar-kisaan.

Joonas Berghällin ja Mika Hotakaisen dokkari vei paikan, joka on vuosia kuulunut vain fiktioille.[--]

Jo elokuussa Miesten vuoro oli pessyt fiktioilla lattiaa, kun se valittiin ehdolle Pohjoismaiden neuvoston elokuvapalkinnon saajaksi.

Kolumnin jälkeen oli pari päivää hiljaista, kunnes Räikkä julisti HS-raati-jutussaan, että fiktioelokuvan tasosta on käyty ankaraa keskustelua.

Onko todellakin niin, että Veli-Pekka Lehtosen monologi Helsingin Sanomissa tarkoittaa suomalaisen fiktioelokuvan tasosta käytävää keskustelua?

*) Vaatii kirjautumisen HS-digilehteen

Mikä 3D:ssä ärsyttää?

Leena Virtanen kirjoitti tänään Helsingin Sanomien kolumnissaan ”Silmät ristissä” (vaatii kirjautumisen), että hänen liki- ja ikänäköisille sekä karsastaville silmille 3D ei sovi. 3D-lasit eivät pysy silmälasien päällä ja ne painavat liikaa.

Virtasen kuvaamat ongelmat johtuvat yleensä elokuvasta, eikä 3D:stä sinänsä. Huonosti tehdyn 3D:n katsominen voi olla tuskaista. Lasiongelma tulee aikaa myöten paranemaan, kunhan lasien mallivalikoima paranee. Erityisesti lastenlaseja kaivataan.

Virtanen ei ole käynyt pääkaupunkiseudun ulkopuolella 3D-elokuvissa: Dolbyn lasit ovat kevyemmät.

Tekniset ongelmat sikseen. Koko 3D ilmiönä tuntuu ärsyttävän kriitikkoja ja monia elokuvaentusiasteja (ks. esim. USA:n ykköskriitikko: vihaan 3D-ilmiötä elokuvissa). Mikä ärsyttää?

Vakavuuden puute. 3D ei ole vakavaa. Elokuva, joka ei suhtaudu vakavasti elokuvaan on rienausta. 3D on rienaa kaikkia elokuvia: se tekee elokuvasta sirkushuvia.

Elokuva on aina ollut myös sirkushuvia. Äänielokuvan tulosta oltiin huolissaan, värielokuvan tulosta oltiin huolissaan. Ja nyt 3D:stä, ties kuinka monetta kertaa.

Ottakaa ihan rauhallisesti. Ei 3D tartu muihin elokuviin. Huonoa elokuvaa ei pelasta ääni, ei väri, ei 3D. Ja hyvää elokuvaa ei pilaa ääni, väri tai 3D.

Kun Virtanen kirjoittaa, että ”elokuvabisnes käyttäytyy kuin nykyvanhemmat, joilla ei ole tarpeeksi aikaa paneutua lastensa todellisiin tarpeisiin.”, hän samalla paljastaa, että elokuvalla on aina oltava syvempi, korkeampi – ihmisyydessä kasvattava merkitys.

Se on tylsää.